Jotain valmista

Koska ompelukärpänen kerran puraisi ja kaksoisneula saapuu ehkä vasta huomenna, olen saanut aikaiseksi ompeluksia, joissa ei tarvita kaksoisneulaa. Saavutus sinänsä, koska esim. olohuoneen pikkupöydän pöytäliinakangas on ollut kaapissa kesäkuusta asti odottamassa sitä oikeaa ompeluhetkeä. Ja nyt liina on valmis! Ensimmäinen asia, mikä esti liinan nopean valmistumisen oli pyöreä muoto. Piti pitkään ja hartaasti mietiskellä, että koska olisin sopivan rohkea ja alkaisin ensinnäkään leikata kangasta. Kun sitten tässä taannoin sain aikaiseksi leikata kankaan, totesin sen olevan pari senttiä liian pitkä. Muutama viikko meni taas ennen kun eilen leikkelin parin sentin "nauhan" reunasta pois ja tänään silittelin satiinikanttinauhan ja ompelin kiinni. Väri on ihana vanharoosa. Verhot (jotka eivät kylläkään kuvissa näy) ovat samanlaista ja melkein (jos ei ihan) samanväristä kangasta. Vähän pelkäsin, tuleeko yleisilmeestä liiankin roosa mutta ei, tykkään. Ihanan pehmeä ja upottava matto on Ikeasta parin vuoden takaa. 

Sitten toinen päivän tuotoksista: Keskimmäisen velour-legginsit (koko noin 92/98). Saumurilla koko homma (+ pari pistoa käsin). Kaavaa piirtelin jostain OB:n trikooshortseista (lähinnä yläosaa) ja muokkailin sitten verraten vanhoihin ostohousuihin. Hyvät tuli, vaikka sovituskuvia en ehtinyt tänään ottamaan. Yläosa näyttää jotenkin suhteettoman korkealta mutta päällä olivat hyvät -? Koristeeksi pätkä vanhaa Farbenmix-nauhaa ja satiininauhasta rusetti tyttömäisyyttä lisäämään :) Legginsien kangas on kierrätettyä, vanhempieni UFF-vaatekasasta pelastettua.

Legginsejä on ompelupöydällä leikattuna/puolittain ommeltuna 3 muutkin odottelemassa joko saumurin lankojenvaihtoa tai sitä kuuluisaa kaksoisneulaa. Nyt on pakko koittaa ahkeroida, kun homma maistuu :) Esikoisellekin olisin tänään leikannut yhdet velour-housut mutta pakko oli todeta, ettei 116-senttisiä housuja enää mistään "pikkupaloista" tehdä, joten meinaamiseksi jäi.

Jälkkäriksi tänään omenakaurapaistosta kera vaniljakastikkeen. Maistui!