Nunnupeittoja

Pieniä, noin 50 x 50 cm peittoja. Päällä puuvillaa, alla fleece. Ei niinkään lämmittämään vaan tuomaan turvaa. Pienille ihmisille, keskosvauvoille. Nunnupeittoja.

Pelkkä ajatuskin jo lämmittää. Se, että joku pieni vauva joskus jossain saa tekemäni peiton päälleen. Se, että peitto tuo hänelle turvaa. Se, että vauva saa peiton mukaansa kotiin, muistoksi. Se, että peiton symboliikka voi olla jollekulle vanhemmalle vuosia hirvittävän tärkeä.

Hieno ajatus. Hienoa olla mukana.




Tässä linkki syksyn keräyksen blogiin: http://nunnupeittokerayssyksy2013.blogspot.fi. 

Kevään peitoista en ole itse ottanut kuvaa mutta löysin sen fb:sta. Apinapeitot ovat samaa flanellia molemmin puolin, välissä ohut vanu. Autopeittojen toisella puolen ruskea fleece.

Nyt mennään vähän tyttömäisimmillä väreillä. Tosin aloin jo kangasvarastoja vähän penkomaan, josko pari peittoa vielä tekisi... Nämä siis sain viikonloppuna tehtyä:

Ihanat kissat!

Viikonloppuna

Huh. Touhukas viikonloppu takana. Istutettiin perjantaina 25 tulppaanin sipulia ja 50 krookuksen sipulia istutusalueiden reunoille kevättä odottelemaan. Talomme on valmistunut vuonna 2011 ja vasta tänä kesänä on päästy kunnolla tekemään pihaa (pihasta voisin kyllä joskus kirjoitella omankin tekstin). Multa, nurmikko, istutusalueet, karike, leikkimökki, hiekkalaatikko, viinimarjapensaat ja pensasmustikat on laitettu tänä kesänä ja nuo kukkasipulit oli vielä tämän syksyn agendalla. Lauantaipäivä sitten menikin kokonaan mökillä haravoiden yms. syystöitä puuhastellen ja toisaalta nauttien raikkaasta meri-ilmasta. 

Lauantai-illalla innostuin vielä askartelemaan:

Kahdesta 15 munan kennosta syntyy mulla 24 sytykeruusua. Jokainen ei välttämättä ole kennon kaunein mutta toimivat kyllä tarkoituksessaan :) Tänään sitten vielä jatkoin steariinikäsittelyllä:

Ruuaksi tänään kokeilin viime viikolla ilmestyneen Yhteishyvän (lokakuu 2013) Ruoka-lehdessä ollutta Välimerellinen kanavuoka -ohjetta. Resepti löytyy täältä. Kanalientä, parmesania ja ranskankermaa laitoin sekaan enemmän, mitä ohjeessa oli ja samaan vuokaan heitin vielä päivän sienisaaliin (mikä ei taaskaan ollut kummoinen :/ ). Lisukkeeksi riisiä. Ihan ok ruoka, rakuuna toi ruokaan erilaisuutta, koska normaalisti ei tule käytettyä. Voisi kokeilla myös tuunata vähän valkosipulilla. Kokeilemisen arvoista joka tapauksessa.

(muoks. 02/2014: Tein tätä uudelleen kera valkosipulin ja sopi hyvin!) 

Viikonlopun ompelukset jäivät toivottua vähäisemmäksi. Jotain melkein valmista silti tuli mutta niistä kuvia ja tarinaa myöhemmin!

Hyvää alkavaa viikkoa! 

Omenapiirakkaa

Leivoin taas tänään. Piti tulla vieraita. Tai "vieraita", koska kysymys oli mummista ja ukista :) Joten tein päivällä omenapiirakan. No, vieraita ei tullut koska mentiin itse kyläilemään ja mummi tuli myös samaan kyläpaikkaan (ukille oli tullut muuta menoa). Omenapiirakka jäi syömättä. Onneksi piirakka on hyväksi havaittu, joten sellainen villi veikkaus, ettei se montaa päivää jääkaapissa säily.

Tämä piirakka on helppo ja nopea tehdä:
150 g voita ja 1 dl sokeria hierotaan tai sekoitetaan nopeasti. Sekoitetaan 3,5 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta ja lisätään ne voi-sokeriseoksen joukkoon. Taikina taputellaan vuokaan. Täytteeksi sekoitetaan 1 prk rahkaa, 2 dl kermaa ja 1 dl sokeria. Täyte kaadetaan pohjan päälle. Sitten päälle raastettua omenaa ja kanelia. 175°C noin 40 min.

Huomenna on taas jo perjantai! Viikonloppusuunnitelmissa olisi ainakin ompelua, sienimetsää, mökkivisiittiä, kukkasipuleiden istutusta sekä talvivaateinventaariota.

Jotain valmista

Koska ompelukärpänen kerran puraisi ja kaksoisneula saapuu ehkä vasta huomenna, olen saanut aikaiseksi ompeluksia, joissa ei tarvita kaksoisneulaa. Saavutus sinänsä, koska esim. olohuoneen pikkupöydän pöytäliinakangas on ollut kaapissa kesäkuusta asti odottamassa sitä oikeaa ompeluhetkeä. Ja nyt liina on valmis! Ensimmäinen asia, mikä esti liinan nopean valmistumisen oli pyöreä muoto. Piti pitkään ja hartaasti mietiskellä, että koska olisin sopivan rohkea ja alkaisin ensinnäkään leikata kangasta. Kun sitten tässä taannoin sain aikaiseksi leikata kankaan, totesin sen olevan pari senttiä liian pitkä. Muutama viikko meni taas ennen kun eilen leikkelin parin sentin "nauhan" reunasta pois ja tänään silittelin satiinikanttinauhan ja ompelin kiinni. Väri on ihana vanharoosa. Verhot (jotka eivät kylläkään kuvissa näy) ovat samanlaista ja melkein (jos ei ihan) samanväristä kangasta. Vähän pelkäsin, tuleeko yleisilmeestä liiankin roosa mutta ei, tykkään. Ihanan pehmeä ja upottava matto on Ikeasta parin vuoden takaa. 

Sitten toinen päivän tuotoksista: Keskimmäisen velour-legginsit (koko noin 92/98). Saumurilla koko homma (+ pari pistoa käsin). Kaavaa piirtelin jostain OB:n trikooshortseista (lähinnä yläosaa) ja muokkailin sitten verraten vanhoihin ostohousuihin. Hyvät tuli, vaikka sovituskuvia en ehtinyt tänään ottamaan. Yläosa näyttää jotenkin suhteettoman korkealta mutta päällä olivat hyvät -? Koristeeksi pätkä vanhaa Farbenmix-nauhaa ja satiininauhasta rusetti tyttömäisyyttä lisäämään :) Legginsien kangas on kierrätettyä, vanhempieni UFF-vaatekasasta pelastettua.

Legginsejä on ompelupöydällä leikattuna/puolittain ommeltuna 3 muutkin odottelemassa joko saumurin lankojenvaihtoa tai sitä kuuluisaa kaksoisneulaa. Nyt on pakko koittaa ahkeroida, kun homma maistuu :) Esikoisellekin olisin tänään leikannut yhdet velour-housut mutta pakko oli todeta, ettei 116-senttisiä housuja enää mistään "pikkupaloista" tehdä, joten meinaamiseksi jäi.

Jälkkäriksi tänään omenakaurapaistosta kera vaniljakastikkeen. Maistui!

Sienimetsällä

Tänään lähdettiin koko perhe sienimetsälle. Vähän ajateltiin, että onkohan ollut liian kuivaa ja onkohan vielä liian aikaista suppilovahveroille mutta lähdettiin silti, koska varsinkin esikoinen niin kovasti vaati. Suppilovahverokeitto kun on esikoisen lempiruokaa. Ei huono vaihtoehto lempiruoaksi tuollaiselle nelivuotiaalle :) 

Reissu sujui muuten hyvin mutta saalis jäi vähän pieneksi. Ei noista nyt ihan keittoa vielä keitellä. Toivottavasti parin viikon päästä saisi viimevuotiseen tapaan kerätä ämpärit täyteen. Uusi yritys myöhemmin siis!

Eilen sain taas piiitkästä aikaa ompeluinnostuksen päälle. Sain mieheni tädiltä ison kassillisen kaikenlaisia kankaita (kiitos!!!) ja erityisesti trikoista alkoi heti mielessä pyörimään kaikenlaisia ideoita (ostetaan aikaa kaikkien ideoiden toteuttamiseen). Yksi raidallinen kangas pääsikin eilen leikeltäväksi ja jopa ommeltavaksi asti mutta sitten tuli pakollinen stoppi. Kaksoisneulani, ainoani laatuaan, meni poikki joskus kesällä ja koska en ole saanut aikaiseksi tilata uutta, piti ompelukset jättää kesken. No, tänään on laitettu kaksoisneula ja samalla sen varaneulat tilaukseen Royal-tuotteelta, joten toivottavasti ensi viikon aikana tulisi jotain valmistakin. Ja kun kerran tilailemaan ryhdyin, en ihan pystynyt olemaan tilaamatta myös paria kangasta, joten jotain muutakin olisi toivottavaa saada ommeltua.

Leipomispäivä lasten kanssa

Tänään satoi. Vihdoin. Olen jo oikein odottanut sellaista syyspäivää, että voisi hyvällä mielellä olla vaan sisällä lasten kanssa ja leipoa jotain. Kaunista syyspäivää kun ei voi viettää sisätiloissa. Ainakaan lasten kanssa. No mutta, tänään päästiin tositoimiin. Aamulla heti oli pari ajatusta mielessä ja pikaisen resepti vs. kaappi -tsekkauksen jälkeen oli ohjelma selvillä: Kerrosmarjakakkua mansikoista ja kaurasämpylöitä. Sämpylät piti tehdä sen takia, että lapsetkin oikeasti pääsevät tekemään jotain, koska kakussa lasten osuus olisi kuitenkin jäänyt lähinnä sekoitushommiin.

Kun pienin saatiin päikkäreille, aloitettiin. Ensin sämpylätaikina. Ohje on Myllyn Parhaan Kaurahiutalesämpylät täältä.

Maito lämpenemään, kuivahiiva mukaan ja kaurahiutaleet. Tämän jälkeen piti pitää leikkitauko (20 min), jotta päästiin jatkamaan. Sitten jauhot yms. mukaan ja pyörittelemään!

Kahden apulaisen avulla taikinasta saatiin 17 sämpylää (18 olisi tullut, jos pienempi apuri ei olisi keskittynyt lähinnä taikinan syöntiin). Jauhoja oli ympäri keittiötä mutta lapset olivat innoissaan!

Valmiita sämpylöitä nautittiin sitten välipalalla ja vielä iltapalalla. Huomenna taidetaan viedä mummilaan vielä parit maistiaiset, koska ei nämä omatekoiset sämpylät säilömällä/ pakastamalla yleensä parane. Parempi on, että tulee heti syödyksi!

Sämpylöiden pyörittelyn jälkeen aloitettiin marjakakun väsääminen. Ohje on jonkun vanhan kalenterin joulukuun lehdeltä napattu, vaikka ei kakku mitenkään kovin jouluinen mielestäni ollut. Tässä ohje, koska en löytänyt ainakaan heti netistä:

Kerrosmarjakakku

2 kananmunaa
1/2 dl sokeria
1 prk kermaviiliä
 1dl voisulaa
2 tl kardemummaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
 3 dl marjoja

Sekoita kananmunat ja sokeri nopeasti lastalla ta puuhaarukalla. Lisää kermaviili, voisula ja kardemumma. Sekoita hyvin. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne taikinan joukkoon. Sekoita nopeasti. Kumoa puolet taikinasta leivinpaperilla vuoratun kakkupohjan pohjalle. Levitä marjat vuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Kaada ja levitä lopit taikinasta marjojen päälle. Paista 180 asteessa noin 40 min. Anna kakun jäähtyä, kumoa kakku varovasti. Koristele runsaalla tomusokerilla.

Kakku menossa uuniin. Tein kakun ihan tavalliseen piirakkavuokaan, mutta olisi ollut ehkä parempi, jos kakun olisi tehnyt johonkin vähän pienempään vuokaan. Nyt kakku jäi aika littanaksi. Laitoin myös ehkä vähän enemmän marjoja kuin ohjeessa, joten voi olla, että silläkin oli vaikutusta. Leivinpaperi on rytistetty Siken ohjeen mukaan, jolloin se asettuu vuokaan paremmin ja taikinanlevitys on helpompaa :) 

Kakku pois uunista.

Ohjeessa kakku käskettiin kumoamaan mutta en nähnyt siihen nyt tarvetta. Kokeilin kyllä, mutta laitoin kakun sitten takaisin piirakkavuokaan tarjolle. Ihan oman perheen kesken kuitenkin nautiskeltiin. Koristemansikat kävin hakemassa kuistilla vielä kasvavasta amppelimansikasta, se kun tuottaa satoa edelleen :)

Kakusta tuli ihan ok, ei kuitenkaan mikään superherkku. Helppo toki tehdä, kun mitään ei tarvinnut suuremmin vatkailla tms., kunhan heitteli aineet sekaisin. Jos teen joskus uudelleen, laitan vähän enemmän sokeria kakkupohjaan ja kokeilen vähän vatkata kananmunia ja sokeria, jos se lisäisi kakun kuohkeutta.

Kun kissa on poissa, niin...

Tänään juhlittiin isäni eli faarin synttäreitä. Näin viime viikolla facebookissa Juustokakkutehtaan kuvan keltaisesta JUUSTOkakusta, jossa hiiret makoilivat ja oli pakko päästä testailemaan idea! Netistä kaivoin erilaisia juustokakkuohjeita, joista saisi aikaan keltaisen kakun. Päädyin tekemään Valion mangojuustokakkua. Koska lähi-Salen valikoimiin ei kuulunut ohjeeseen tarvittua mangotuorejuustoa, korvasin sen appelsiinituorejuustolla. Ja limen tilalle laitoin sitruunaa. Ja pohjan tein LU Bastonge-kekseistä Digestive-keksien sijaan. JA mehuna käytin appelsiinimehua. Mutta muuten taisin noudattaa ohjetta :) Keltaista väriä koitin korostaa lisäämällä pikkuisen keltaista elintarvikeväriä. Kakusta tuli tosi hyvää. Ei liian makeaa ja muutenkin jotenkin kevyen oloista. Sellaista, että kakkua voi hyvin syödä vähän isommankin palan ilman tunnontuskia.

Siskoni osallistui kakun tekemiseen väkertämällä asiaankuuluvat hiiret. Koska samaisesta lähi-Salesta ei myöskään löytynyt marsipaaneja tms. askarreltiin hiiret mantelimassasta. Hyvin toimi! 

Joku voisi kakun perusteella ehkä luulla, että meillä juhlittiin tänään ennemminkin 2-vuotiasta kuin 62-vuotiasta mutta väliäkö sillä :)

ps. yhdellä hiiristä on rabies

Suklaatoffeeta

Tein eilen illalla ensimmäistä kertaa itse toffeeta. Yön se vietti jääkaapissa kovettumassa ja tänään paloittelin ja "pakkailin". Tuli herkkua. Ja tosi helposti. Ohjeen sovelsin kahden eri ohjeen yhdistelmänä, koska toisessa ohjeessa olisi kaivattu ruokosokerisiirappia, mitä meidän kaapista ei sattunut löytymään ja korvasin sen toisen ohjeen tumman siirapin määrällä. Eli tämmösellä ohjeella tein:

2 dl kuohukermaa
1/2 dl tummaa siirappia
1rkl kaakaojauhetta
1 1/2 dl sokeria
25 g voita

Kerma, siirappi, kaakaojauhe (siivilöitynä) ja sokeri kattilaan ja noin 20 min keittelyä (saa kiehua koko ajan). Kun seoksen koostumus muuttuu tahmeammaksi ja seos jähmettyy kylmässä vedessä (tipautetaan pieni määrä vesilasiin), sekoitetaan voi joukkoon. Sitten koko mömmö leivinpaperin päälle pieneen vuokaan ja levitellään tasaiseksi. Ja sitten viilenemään jääkaappiin (annoin kyllä ensin viiletä jonkun aikaa huoneenlämmössä). Paloitellaan ja pakataan sievästi sellofaaniin.

Kaakaojauhetta voisi kokeilla laittaa enemmänkin, koska eivät olleet kauhean suklaisia. Ja sitten toiseen erään sekaan saksanpähkinärouhetta :P (Kuola valuu nyt jo).

Tämä oli toffeen eräänlainen koe-erä. Seuraavan erän ajattelin valmistaa ennen joulua, jotta siitä saa esikoinen kerhotädeille joulumuistamiset. Hirveen vaikea keksiä mitään viemistä, mutta tulevana jouluna mennään näillä. Viime vuonna tein kahvisaippuaa.

Tämä koe-erä on jo osittain hävinnyt parempiin suihin ja osan vien huomenna iskän synttärikahvipöytään.

Alku.

Nyt se alkaa. Omaksi iloksi. Muistikirjaksi. Toivottavasti jonkun muunkin inspiraatioksi. Olen saanut itse niin paljon iloa ja ideoita muiden blogeista, että on aika ainakin yrittää antaa jotain takaisin. Näin meillä tänään tulee sisältämään sisustusta, ruuanlaittoa, leipomista, askartelua, puutarhahommia, kirpparilöytöjä, ompeluksia. No, ainakin nyt näitä :)

Johanna