Hirrrmuinen hirviö

Henkka ja maukka lähettivät jokin aika sitten uuden katalogin iloksemme selattavaksi. Lapset sieltä sitten saivatkin monenmoista perusvaatetta mutta yhden puseron päätin toteuttaa itse. (Tästä pääset katsomaan mallipuseroa). 

Paita on joustocollegea ja hihansuissa on resorit. Ja sitten tuo hirviö! Aplikoidut silmät ja hampaat onnistuivat parhaiten ikinä. Parantamisen varaakin vielä jäi mutta ei välitetä nyt siitä :) Hommaa helpottivat edellisiin kokeiluihin verrattuna melkoisesti venymätön tukikangas ja liimaharso, joilla silmät sai paikoilleen ennen ompelua. En ole pitkään aikaan edes viitsinyt yrittää aplikointia, koska joskus totesin, ettei se ole mun hommia ollenkaan mutta nyt täytyy kyllä joskus toistekin tarttua toimeen. Aluksi ompelin/aplikoin pienellä (80/12) neulalla, joka tietenkin napsahti poikki. Sitten kokeilin isompaa neulaa (100/16) ja johan oli iso muutos (varsinkin ommellessa noita mustia osia silmiin, joissa päällekäin oli 3 kangasta + tukikankaat). Ompelukoneen metelikin pieneni ehkä puolella:) Ensi kerralla siis heti iso neula kehiin!

Hirviön suu on tasku. Jos taskun kääntää puseron päälle, saa kieltä näyttävän hirviön :) Suuta varten tein puseron etukappaleeseen viillon, jota hieman suurensin. Suurentamista ei tosin olisi tarvinnut tehdä, suu kyllä näkyisi muutenkin eli pelkkä viiltokin olisi riittänyt. Ensin meinasin jättää nuo hampaat tekemättä mutta pelkillä silmillä ja suulla kuva ei näyttänyt monsterilta vaan eniten se muistutti lakupekkaa! Ajattelin, ettei sellainen kuva ole enää nykypäivänä korrekti ja koska mitään lakupekkakuvaa nyt ei alunperinkään ollut tarkoitus tehdä, lisäsin hampaat. Hampaat on leikattu askarteluhuovasta. 

Yksi asia jäi puserossa harmittamaan. Se kokolappu. Ei näy kokolappua, ei. Täytyy vissiin nostaa leimasin ompelukoneen päälle, jotta sen muistaisi ennen seuraavan homman aloittamista...

Perhepartiossa

Paikkakunnallamme alkoi viime viikolla perhepartio. Siis partioharrastus, johon osallistuu koko perhe tai ainakin vanhempi/mat ja alle kouluikäiset lapset. Me olimme heti ensimmäisellä kerralla paikalla koko viiden hengen voimin. Olen itse harrastanut aktiivisesti partiota ekaluokalta aina lukioon asti. Opiskelujen ja erityisesti paikkakunnalta muuton takia harrastus jäi, vaikka kannatusjäsenenä olenkin pysynyt. Nyt päästiin kaikki yhdessä mukaan. Ja ihan kivasti lähti toiminta käyntiin, koska ensimmäisessä kokoontumisessa paikalla oli yhteensä 34 aikuista ja lasta!

Ensimmäisellä kerralla partiossa mm. askarreltiin helminauhoja. Joustavaan siimaan sai kukin pujotella sopivia helmiä. Esikoinen askarteli jo hienosti itse mutta pikkusiskoa piti vähän auttaa (tällä välin iskä oli kuopuksen kanssa tutustumassa partiotaloon). Tämmöset korut tuli:

Kyllä taas saatiin pienellä lapsille suuri ilo ja tyytyväisyys omiin tekemisiin. Esikoinen on omaa koruansa ihaillut useasti, kun on siinä kuitenkin "smaragdeja ja safiiri".

Askartelujen jälkeen ehdittiin vielä ulos heijastinsuunnistamaan eli taskulampun valolla etsittiin pihapiirin puihin kiinnitettyjä heijastimia. Ja lapsilla oli taas hauskaa!

Perhepartiomme kokoontuu kerran kuukaudessa ja helmikuussa tarkoitus olisi mennä ulkoilemaan, pulkkailla ja grillata makkaraa. Sitä odotellessa!

Tonnikalapastaa ja perunarieskoja

Vähän tulee laitettua ruokia, joissa osaisin käyttää tonnikalaa, mutta tämä tonnikala-valkosipuli-tomaatti-basilika-mozzarella-chilikastike-pasta on yksi hyväksi havaittu resepti. Alkuperäinen resepti on muistaakseni tädiltäni ja olisikohan hän bongannut sen joskus jostain pastapaketin kyljestä...Tämä tehdään siis näppituntumalta :) Ensin kulhoon laitetaan noin 1 - 1 1/2 dl oliiviöljyä. Öljyn sekaan sopivasti suolaa ja mustapippuria sekä pari-kolme valkosipulinkynttä puristettuna. Sitten joukkoon tuoreet basilikanlehdet (nytkin laitoin koko ruukullisen) ja rasiallinen (tai vähän enemmän) halkaistuja kirsikkatomaatteja. Sitten vielä pari purkkia tonnikalaa (öljyssä mutta valutan kyllä enimmät öljyt pois). Sen jälkeen "mössö" näyttää tältä:

Jos seos tuntuu kovin tönköltä, voi joukkoon lorauttaa vielä sopivasti oliiviöljyä. Tämä seos saa maustua vaikka pari tuntia. Kun tulee ruoka-aika, keitetään sopivasti (n.400 g) pastaa (meillä yleensä fusillia tai spagettia) ja pilkotaan mozzarella. Lämmin pasta ja mozzarellakuutiot laitetaan tonnikalaseoksen joukkoon ja sekoitetaan:

Sitten vielä Felixin Chili saucea (linkki Felixin sivuille) joko tavallista tai basilika-valkosipuli-kastiketta aika reilusti (oman maun mukaan). Nykyään laitamme kastikkeen vasta lautasella, koska lapsille laitetaan vähän tavallista ketsuppia. Ja syödään siis heti, jotta pasta olisi vielä lämmintä :) Namnam! Lämmintä patonkia vielä vähän lisukkeeksi.

Uusi iltapalaherkkukin tuli kokeiltua:

Perunarieskaa perunamuusin jämistä. Hyvää (hirveän harvoin tulee tehtyä mitään huonoa :P) ja jälleen kerran helppoa. Tein tätä ohjetta mukaillen 1,5 kertaisen annoksen, jotta kaikki perunamuusi tuli käytettyä. Laitoin 2 munaa ja joukkoon heitin myös vähän kaurahiutaleita. Uunissa rieskat olivat kauemmin kuin mitä ohjeessa oli (ehkä joku 15 min). Olivat muuten hyviä vielä seuraavana päivänäkin.


Nyt ompelukoneen ääreen!

Tunika

Olen ihaillut Ommellisen Liisan (linkki) tekemiä, toinen toistaan upeampia mekkoja ja tunikoita, joissa monessa on ollut jokin erilaisempi kaula-aukko. Ei siis mitään peruspertsaresoria vaan hienoja kauluksia, ryppyjä, pitsejä, nappeja yms. Ommellisen innoittamana päätin kokeilla itsekin tuollaista "kaulurikaulusta". Kaula-aukossa on musta, suorakaiteenmuotoinen trikoo kaksinkerroin. Korkeutta kauluripalalla oli noin 50 cm, leveys määräytyi kaula-aukon mukaan. Helpompi tällainen oli tehdä kuin normi resorikanttaus ja miellyttää ainakin tällä hetkellä enemmän minun silmääni, joten näitä lisää:) Luulin, että tuolla puolen metrin palasella tulisi muuten muhkeampi kaulus mutta ainakin tällä, melko ohuella trikoolla kaulus jäi aika pieneksi. Seuraavaan kokeiluun voisi ehkä leikata vähän suuremman kaula-aukonkin ja vähän korkeamman kauluripalasen...

Helmaan laitoin nyt tyttären maatuskatunikasta innostuneena leveän (tai korkean) resorin. Tosi kiva! Ainut miinus oli/on, että a) resori olisi voinut olla vähäsen leveämpi ja b) tunikan malli olisi voinut olla vähän kapeampi alhaalta. Eli tässä mallissa helma rypyttyy aika voimakkaasti. Mutta väliäkö sillä :) Tähän tuli paljon ryppyjä, johonkin toiseen voisi sitten koittaa tehdä vähän vähemmän ryppyjä! Heh. Tunikan leoparditrikoo on heräteostos Jätti-Rätistä. 

Leivottiin lasten kanssa taas vaihteeksi mamman marjapiirasta. Ennen leipomisen aloittamista esikoinen ilmoitti, että haluaa "sellaisen leipurihatun" päähänsä. Eipä tuhraantunut kauaa aikaa näissä leipurihatuissa mutta toimivat tarkoituksessaan ja lapset olivat tyytyväisiä :) Täällä me siis leivoimme, kolme leipuria päivän hesarin sivut päässä!

Hame hetkessä

 Tämä "minuuttimekko" pääsi saumuroitavaksi eilen. Ohje ja inspiraatio on Nappinjalta, täältä. Tai oikeastaan eksyin Nappinjan blogiin FB:n ompeluelämää-ryhmän kautta mutta kuitenkin. Koko on noin 98, mekon palaset noin 50 cm x 50 cm. 

Nappinjan ohjeessa hameen reunoja ei huoliteltu mitenkään mutta päätin kokeilla rullapäärmätä reunat. Vika oli luultavimmin saumurin käyttäjässä, koska tikki ei kaikissa reunoissa ollut ihan primaa. Käyttäjä kuitenkin syyttää kaikesta saumuria. Niin tai näin rullapäärmeestä huolimatta toiset reunat kuitenkin kipristyvät edelleen, joten eipä sitä päärmäystä edes välttämättä huomaa. Samalla systeemillä saisi muuten tehtyä kivan keijumekon jostain ohuemmista kankaista laittamalla useamman kankaan päällekäin.

Ja tässä syy, miksei sunnuntaina syntynyt mitään uutta ompelukoneen äärellä:

Menen ensimmäistä kertaa elämässäni myymään paikalliseen lastentarvikekirppistapahtumaan lähinnä noita lastenvaatteita. Menipä siis sunnuntai leppoisasti lajitellessa ja hinnoitellessa. Nyt on 10 vaippalaatikkoa ja pari ikean kassia täynnä pieniä vaatteita odottamassa uusia mahdollisia käyttäjiä. Ja lopuksi pitää vielä ihmetellä sitä tunnetta, miten toisiin pieniin vaatteisiin osaakin kiintyä. Monen vaatteen kohdalla tuli eläviä muistikuvia tilanteista, joissa kyseistä vaatetta oli käytetty. Ja monen vaatteen kohdalla tuli mietittyä, voiko tästä oikeasti luopua vai pitääkö ne vielä jemmata jonnekin muistoksi. No, eipähän niitä hirveesti tullut itselle jätettyä, joitakin kuitenkin <3

Nukelle ruokalappu

Keskimmäinen on alkanut enemmän hoitamaan nukkejaan ja joku päivä hän syötti nukkeaan ruokapöydän vieressä nukke istutettuna pikkuveljen syöttötuoliin. Nukelle oli onneksi tarjolla vain mielikuvitusruokaa kylläkin oikealta lautaselta ja lusikalla syötettynä. Ruokajuomaksi nukke sai vettä veljen tuttipullosta, joka sattui olemaan sopivasti pöydällä. Satuin itse paikalle juuri nuken juodessa, jolloin vesi valui pitkin nuken vatsaa. Siitä se ajatus sitten lähti. Eipä tarvinnut tuota 2,5-veetä paljon houkutella, kun kysyin, että pitäisikö nukelle tehdä oma ruokalappu. Apina-pul:sta leikattiin sopiva, kantattiin ympäriinsä (ompelija-apuri istui tietysti koko ajan sylissä) ja yksi neppari vasaroitiin kiinnilaittoa varten. Sen verran reilu tehtiin, että samaa lappua voi käyttää tarvittaessa myös toisilla, vähän isommilla nukeilla. Ja kyllä tuli iso ilo pienestä <3

Loppuun vielä pienet mustikkakiisselit kermavaahdolla :D Herkullista, helppoa ja terveellistä! Meillä on vissiin syksyllä keskitytty lähinnä suklaisten leipomusten tekoon ja jälkiruokarahkaa on syöty suht vähän, koska kesän marjoja on vielä pakastimessa vaikka ja kuinka. Kiisselin tekoon katsoin ohjetta täältä, mutta kun seuraavaksi teen, laitan vähän reilummin perunajauhoja, koska tykkään vähän paksummasta koostumuksesta. 

Piparipurkit

Vähän joulujuttuja vielä...

Miehen työkaverit ja keskimmäisen toinen kummi saivat tänä jouluna tällaiset "joulukukat" eli purkit, joissa on kaura-suklaacookieihin tarvittavat aineet valmiina munaa ja voita lukuunottamatta. Purkkeihin tuli pakattavaksi jauhot+leivinjauhe, kaurahiutaleet, rouhittu suklaa, rouhitut pähkinät ja pilkotut Tupla-patukat. Sokerit (jotka vatkataan erikseen munan kanssa) laitoin muovipussiin päällimmäiseksi. Marraskuussa, täällä kokeilin kyseistä cookies-ohjetta (ohje oli tämä). 

Ainesosien pakkailun jälkeen vielä ohje mukaan.

Kummitädin purkki sai vielä mukaansa joulukoristeen ja (jostain ihanasta blogista) tulostetun lappusen purkin kylkeen (ai miten niin hävettää, kun en laittanut ylös, mikä blogi oli kyseessä...). Blogin pitäjä oli oikein tehnyt tulostusta varten A4:n täyteen noita palloja. Kiitos sinne jonnekin joka tapauksessa!

Mitä isot edellä...

...Niin sitä kait pienet perässä :)

Näin ainakin tällä kertaa meillä. Itselleni tein viime vuonna tämän maatuskamekon ja miehelleni isänpäivälahjaksi tämän paidan. Sekä maatuskoja että työmiehiä jäi palaset, joten:

Esikoiselle työmiehiä. Ja koska sai itse valita hihojen pituuden ja värin, mentiin samoilla kuin iskänkin puserossa. Pientä kikkailua vaati paidan pituus, koska työmiehiä oli jäljellä sen verran pieni palanen. Siispä tein alareunaan mustan lisäkkeen ja jätin työmieskankaan huolittelematta tuohon päälle. En tiedä oikein vielä, onko hyvä vai ei mutta sellainen nyt tuli tehtyä :).

Hihansuihin kokeilin tällaista työmiehen "kääritään hihat"-juttua. Eli käänsin hihansuut oikealle puolelle. Ajatus oli ehkä parempi kuin lopputulos, koska eipä tuota nyt kovin helposti edes huomaa. Oikeastaan ainut huomiota herättävä kohta on tuon oranssin hihan musta, näkyvä saumuriommel:)

Ja loput maatuskat tyttärelle hyvin samoilla ajatuksilla kuin omakin mekko. Tähänkin meni loput maatuskat, joten lisäsin pituutta reilulla helmaresorilla. Tykkään kyllä kovin ja ajattelin seuraavaan omaankin tunikaan laittaa samanmoisen.

Kivasti oli kangasta jäänyt juuri niin, että maatuskat tulivat eteen symmetrisesti ja yksi kukka tuohon keskelle :).

Ja mitäs joulupukki toikaan minulle...Lidl:n leimasimen, jota näihin testailin ekaa kertaa. Pikkuisen jäi vielä kohdistamiselle toivomisen varaa ja jotain parempaa nauhaakin olisi näitä kokolappuja varten kiva hankkia mutta ekaksi yritykseksi ihan ok.

(Kuviotrikoot Pehemiältä, yksiväriset Jätti-Rätistä)

Joulu 2013

Joulu tuli ja meni. Tai ei vielä ihan mennyt, koska kuusikin seisoo vielä olohuoneessa ja muutkin koristeet melkein ovat vielä paikoillaan. Josko tässä viikon aikana jaksaisi keräillä koristeet pikkuhiljaa taas laatikkoon odottamaan ensi joulua. Paha Nuutti kait sen joulun pois viepi :). 

Tämä joulu oli erilainen kaikkiin aikaisempiin jouluihin verrattuna siinä, että aattoa vietettiin meillä, meidän perheen kodissa. Jouluruuat tosin valmistettiin yhteistyönä viidessä eri osoitteessa, joten kellekään ei jäänyt (toivottavasti) liian kovaa työrastia ruokien suhteen. Aattoiltaa viettämässä oli 4 sukupolvea, yhteensä 10 aikuista ja 3 lasta <3.

Joulukattaus. 

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki...

Tänään sain taas ompeluinspiraation päälle ja koneet laulamaan, joten tuotoksista enemmän heti, kun saan jonkunlaiset kuvat otettua :)

Hyvää alkanutta vuotta 2014!